Remmissä kentän laidalla odotteli oli jotain ihan kamalaa! Se räksytti ja koitti riuhtoa itsensä irti. Prkl että ärsytti, kesällä kun se oli niin nätisti sidottuna missä vaan eikä paljon eväänsä hetkauttanut. Tosin agihalli on ehkä vähän kuumottavampi paikka pikku spanielille kuin leikkipuiston laita. Täytyy siis treenata odottelua. Uudet agitreenit luvassa taas ensi tiistaina (jos en eksy Ojankoon ennen sitä).
Paikalla oli ohjaaja, kolme bortsua ja aussi ohjaajineen sekä me. Jälki oli sen mukaista. Ei pidä verrata itseään muihin, mutta huoh...
Tokotreeneissä tänään treenasin sitä odottelua. Ja voi että se on vaikeaa. Muutama onnistumisen hetki kuitenkin. Seuraaminen oli (aluksi) tosi nättiä, tein ehkä toiston pari liikaa, hyi minä, en koskaan opi. Paikkaa tehtiin istualteen ja maassa. Luoksetulo menee edelleen hyvin, vaikka se ei osaakaan vielä tulla suoraan sivulle. Maahan- ja seiso -käskyjä pitää treenata enemmän ja naksun kanssa.
Kun koira oli jo väsähtäneen oloinen ja olin jo lopettamassa treenejä, muistinkin että mulla on riistapukki matkassa. Ajattelin, että otetaampa nouto tai pari tähän loppuun vielä. Spanielihan se siitä vasta riemastui, ja veti kunnon pukkilaukkaa linnunsiivet suussaan pitkin kenttää. Onneksi ei juossut kauemmas, jossa muut treeniryhmäläiset pitivät möllikisoja... Voi nolous. Toivottavasti nyt opin, ettei väsähtäneen koiran kanssa kannata tehdä enää mitään! Edistymisen sijaan tulee aivan varmasti takapakkia, kuten tässäkin tapauksessa. Pitää varmaan ottaa noutoa lähipäivät vaan damilla ja jättää riistaihanuus hyllylle vähäksi aikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti